Perjantai 25. toukokuuta. Siirrymme Athoksen niemen länsipuolelle.
 

Luostari sijaitsee "missä aallot särkyvät". Näkymä vierashuoneen 
ikkunasta rantakaistalla olevalle puutarhalle.
 Matkamme on tähän saakka kulkenut niemimaan itäistä rantaa seuraten. Nyt siirrymme niemen keskiylängön ylitse länsipuolelle, ja kolmannen yömme vietämme Xenofondosin luostarissa. Se sijaitsee aivan rantaviivassa kiinni, paikassa "missä aallot särkyvät". Luostarin korkeat muurit ovat suojanneet vuosisatoja merirosvoilta. Kulku tähän yli 1000 vuotta vanhaan luostariin tapahtuu rannan puolelta kapean porttikäytävän kautta, jonka sulkee öisin jykevä portti. 

Kirkko hallitsee yläpihaa punaisine torneineen.

Vierashuoneemme yksinkertaiset vuoteet valmiina vastaanottamaan väsyneet vaeltajat.
Riston ikuistama kahvihetki vieraiden vastaanottohuoneen penkillä. Professorimme keskellä maistelemassa antaumuksella kreikkalaisen kahvin aromia. 
Silmä pysähtyy muurin sisällä hyvin hoidettuun, monin kukin ja istutuksin koristeltuun pihanäkymään. Sama puhtaus ja tyyli näkyy myös sisätiloissa.

Munkkien "luhtitalo" kirkon vieressä.
Seuraavana aamuna, aamupalveluksen ja aterian jälkeen siirrymme tutustumaan luostarin kellariholvistossa sijaitsevaan museoon. Hämmästyn, kun tunkkaisen kellaritilan sijasta eteen avautuu taidokkaasti entisöity holvisto, jonka kätköissä on aistikkaasti aseteltu kohdevalojen alle vuosisatojen aarteita, ikoneja, tekstejä, filigraanitekniikalla toteutettuja kultaisia ristejä jalokivineen sekä muita kirkkokalleuksia. Museo on kunnostettu äskettäin vietettyjen luostarin 1000 vuotisjuhlien kunniaksi.
 On kuin olisimme hetkessä siirtyneet keskelle modernia näyttelyä jossakin Euroopan metropoleista. Edessäni on esillä osa esineistöä, joka kohautti neljä vuotta sitten maailmaa, kun Athoksen 16 luostarista koottu näyttely saavutti ennätysyleisön Thessalonikissa Bysanttilaisen kulttuurin museossa. Näyttely oli Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden merkittävin tapahtuma Kreikassa.
Neljäs päivä

Paluu etusivulle