Aamulla olemme jo kuudelta rinkat selässä vaeltamassa kohden meren rantaa. Matkamme kulkee lähellä meren rantaa sijaitsevien Ivironin ja Stavronikitan kautta Pandokratorokseen. Sieltä edelleen Profiti-Filioun Skiitan kautta Skiitta Vogoroditsaan.

Iviron-luostari kohoaa kuin linnoitus vuorten juurella.

Poikkeamme pienen skiitan pihalle levähtämään. Taustalla häämöttää munkkitasavallan eteläkärjessä yli kahden kilometrin korkeuteen kohoava pyhä Athos-vuori.

Viimeisellä välillä kyselemme kilvan Omirokselta, onko hän aivan varma siitä, että polku kulkee juuri tässä! Taistelemme paikoin ryteikön lävitse, kiipeämme rinnettä ylös, ja toista alas. Välillä uskomme vahvistuu, kun aluskasvillisuuden välistä pilkottaa ihmiskäden asettelemia kiviä. Lopulta olemme 500 metriä merenpinnan yläpuolella rinteessä, mistä avautuu uskomattoman kaunis näköala. Sininen meri vasemmalla, vihreä, kumpuileva vuoristo oikealla, luostareita ja skiittoja sekä kappeleita pilkottaen metsän keskellä. Vaellusosuutemme päättyy iltapäivällä neljän maissa Vatopedioun luostariin.

Välillä puiden lehvästö peittää armeliaasti taivaalta porottavan auringon oksien kaartuessa katoksi
polun päälle. Vaellussauvoilla pidetään myös käärmeet loitolla.

Umpeen kasvanut polku päättyy autotielle. Matkaa ei ole enää pitkälti Vatopedioun luostariin.

Näköala vierashuoneen ikkunasta koilliseen Aigeian merelle

Luostarissa saamme kuuden hengen huoneen merinäköalalla. Virkistävän suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen tutustumme luostariin. Portilla näen yllättäen munkkivaltion poliisin, ja hetken kuluttua portille ajaa maastoauto. Kreikan työministeri tulee luostariin. Hänen poikansa, joka oli opiskelemassa Yhdysvalloissa, on murhattu. Seuraavana aamuna liitymme kuudelta jo varhain alkaneeseen muistopalvelukseen, joka kestää puoli yhdeksään.  Sitä seuraamme vierasuskoisina kirkon perällä. Ulkoisilta muodoiltaan palveluksen kulku suitsutuksineen ja kynttilöineen on tuttu suomalaisesta ortodoksisesta kirkosta.

Palveluksen jälkeen siirrymme munkkien ja ministerin seurassa aamupalalle. Kivisille pöydille on katettu peltilautaset ja -kupit ja tarjolla on kala- ja kasvisruokaa, oliiveja, fetajuustoa ja leipää. Juomana raikasta vuoristovettä sekä luostarin punaviiniä. Lyhyen alkurukouksen jälkeen aloitamme syömisen samanaikaisesti munkkien kanssa. Salissa ei seurustella pöytäkaverien kanssa, vaan kuunnellaan, kun yksi munkeista lukee pyhien tekstejä. Aterian lopussa ruokailijoille jaetaan annos kakun muruja muistuttavaa  jälkiruokaa. Syöminen tapahtuu rivakasti, ja päättyy kellon kilinään, jolloin kaikki nousevat ylös pöydissään, ja lyhyt kiitosrukous päättää aterian.

Luostarin portilta avautuu näkymä oliivipuulehtoon ja vihannesviljelmille.

Useiden luostarien välillä voi nykyisin kulkea myös pikkubusseilla, joita munkit ajavat.

Vatopedioun luostarin rakennuksia.