Munkkitasavallan pinta-ala on 336 km2 , ja niemen eteläkärjessä kohoaa Athos-vuori  2027 metrin korkeuteen. 

Alueella on 20 luostaria, sekä satoja skiittoja (=sivuluostareita).

Vanhin luostareista, Megistis Lavras, on perustettu jo vuonna 963. 

Luostareiden perustajat olivat pääosin kreikkalaisia munkkeja, mutta alueella on myös serbien perustama Hilandarin luostari (perust. v.1198), bulgarialaisten Zographoun luostari (perust. 900-luvulla) sekä venäläisten Panteleimonosin luostari (1200-luvulta). 

Athokselta siirtyneet munkit ovat vaikuttaneet ratkaisevasti luostareiden syntyyn eri puolille Eurooppaa. Myös Valamon historian jäljet johtavat Athokselle. Näin munkkivaltiolla on ollut huomattava merkitys koko ortodoksikirkolle.

Alueella asui 1900-luvun alussa 10 000 munkkia ja maallikkoveljeä. 1960 luvulla asukkaita oli vain noin 1300, mutta tällä hetkellä väkimäärä on kohonnut yli 2000 henkeen. 

Alue on merkittävin bysanttilaisen rakennustaiteen ja kulttuurin keskittymä, ja alueella tehdään UNESCOn tuella mittavia korjaustöitä. 

Alueen hallintoa hoitaa luostareiden yhteinen elin, jossa on edustaja jokaisesta luostarista, ja Kreikan perustuslaissa alueelle on taattu erikoinen autonominen asema. 

Alueelle ei päästetä lainkaan naisia, ja työeläiminäkin käytetään vain uroksia. Kissat ja villieläimet saavat sentään olla kumpaakin sukupuolta! 

Valtaosassa luostareissa noudatetaan bysanttilaista aikaa, jossa vuorokausi alkaa auringon laskusta. Vierailumme aikaan toukokuussa kellot luostareissa olivat nelisen tuntia edellä Kreikan aikaa.

Vuonna 1963 rakennettiin ensimmäinen ajokelpoinen tie Dafnin satamasta niemen keskellä sijaitsevaan hallinnolliseen keskukseen, Kariekseen. Nyt metsäautotien tasoisia teitä kulkee jo pääluostareihin. Teitä on rakennettu myös helpottamaan aika-ajoin raivoavien metsäpalojen sammuttamista. Luostareita on myös sähköistetty agregaattien ja akkujen syöttäessä virtaa.