| Puoliltapäivin nousemmekin luostarin laiturilta jo rinkkoinemme laivaan, missä munkkivaltion tulli tarkastaa kaikki tulijat, ettei tavaroihin ole sekaantunut arvoesineitä. Matkalla Ouranopolikseen poikkeamme taas usean luostarin laiturissa. Oliivipuukuormassa oleva kuorma-auto peruuttaa viimeiseltä laiturilta kyytiin. Pian olemme taas keskellä normaalia kreikkalaisen pikkukylän elämää. Sisimpäämme on kuitenkin jäänyt paljon ajateltavaa, asioita, jotka vasta vähitellen avautuvat. Kiireiselle nykyihmiselle matka on antanut paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin ja kokemuksemme täydensi asiantuntevan professorimme panos elämykseemme. | |
Illalla istumme viimeistä kertaa matkallamme yhteisellä aterialla.
Tällä kertaa päivällisemme sisältää
myös lihaa. Näkymä Ouranopoliksen kylän venesatamaan
auringon laskiessa kaukana siintävien vuorien taa tuo päivälliseemme
oman haikean tunnelmansa. Seuraavana aamuna on lähtö kukonlaulun
aikaan jo kello viiden vuorobussilla Thessalonikin lentokentälle,
mistä sinivalkoisin siivin siirrymme takaisin Suomen kevääseesn.